Hormajärven syntyhistoria

Horman historiakuvia

Viimeisen jääkauden jälkeen jäät olivat sulaneet suureksi vesimassaksi, mereksi ja vähitellen veden pinta alkoi laskea Suomenniemen yltä ja maan pinta kohota. Hormajärvi kuroutui nelisentuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua Suomenlahdesta yhtä aikaa Lohjanjärven ja Hiidenveden kanssa. Maankohoamisen arviolukuun perustuen Hormajärven erilleen kuroutuminen Lohjanjärvestä tapahtui vasta n. 1800 v. sitten.

Maa- ja kallioperä:

Kalliopaljastumia on runsaasti varsinkin Hormajärven länsi-ja etelärannoilla, rinteissä näkyy halkeamia ja rosoisuutta, ikään kuin kallioperän myllerryksistä ei olisi geologisesti kovin pitkä aika. Kallioperäkartan gneissit viittaavat muinaisen vuoristoketjun pohjaan. Pelimäen rinteeseen hioutunut hiidenkirnu kertoo jääkauden sulamisvaiheesta: luoteesta jään reunasta tullut virta raastoi kallioiden reunoihin viiltoja, löysi pehmeän kohdan, jossa pyöritteli kivenlohkaretta kuopassa muutaman sadan vuoden ajan.

Mahtavasta virrasta ryöppyävä vesi huuhteli tulevaa läntistä allasta, kaivoi syvännettä, pesi kallioita esille, siirteli rantaviivan kiviä kuin vihapäinen jättiläinen. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja.

Virran on täytynyt olla riittävän voimakas pitääkseen pienemmät kivet poissa, ja tarpeeksi korkea, jotta muut painavat kivet ohittaisivat syntyvän kirnun muualta virran syvemmistä kohdista, eivätkä tukkisi syntyvää kirnua. Hiidenkirnujen syvyys voi olla useita metrejä. Monissa hiidenkirnuissa on edelleen jauhinkivi pohjalla. Talviassa oleva hiidenkirnu on suurehko, toista metriä syvä ja sen vierestä löytyy myös paljon pienempi hiidenkirnu.

Idempänä virran voima alkoi laantua, ja pohjaan kerrostui hienompia aineksia myöhempien pellonraivaajien iloksi. Maaperä on pääosin moreenia, jossa on runsaammin hienoja aineksia idässä ja etelässä.

Hormajärven valuma-alue on pieni, järvi on syvä ja vesi kylmää: vedestä suuri osa tulee todennäköisesti järven pohjassa olevista lähteistä. Lähteensilmästä pulppuava vesi on lämpimämpää kuin ympäristönsä jäätymisaikaan ja kesällä hyvin kylmää.