Viime kesänä Hormajärven Mustalahdella havaittiin isosorsimoa, joka on nopeasti leviävä vieraslaji. Suosittelemme tarkkailemaan omia rantoja isosorsimon varalta ja ryhtyä torjuntatoimiin heti, jos kasvia havaitaan. Isosorsimo valtaa nopeasti alaa ja tiheät kasvustot haittaavat virkistyskäyttöä, kuten uimista, veneilyä ja kalastusta. Isosorsimon leviämisen estäminen on ensiarvoisen tärkeää. Sen tunnistaminen on keväisin ja syksyisin helpompaa, koska se on keväällä ensimmäisiä ja syksyllä viimeisiä vihreitä.

Isosorsimo (Glyceria maxima) on monivuotinen, 1–2,5 metriä korkea heinäkasvi, joka muodostaa laajoja, heleänvihreitä kasvustoja vesistöjen rannoille. Alun perin 1800-luvun lopulla Suomeen tuotu kasvi levisi karjanrehuksi, mutta osoittautui myöhemmin ongelmalliseksi, sillä lehmät eivät siitä innostuneet.

Leviäminen ja haitat

Isosorsimo leviää aggressiivisesti ja valtaa nopeasti alaa, syrjäyttäen alkuperäistä rantakasvillisuutta ja muuttaen vesistöjen ekosysteemejä. Tiheät kasvustot haittaavat virkistyskäyttöä, kuten uimista, veneilyä ja kalastusta, sekä heikentävät kalojen, kuten haukien, kutupaikkoja. Lisäksi irronneet, jopa satojen kilojen painoiset isosorsimolautat voivat muodostaa turvallisuusriskin vesillä liikkujille.

Tunnistaminen

Isosorsimon tunnistaminen on tärkeää torjunnan kannalta. Sen lehdet ovat heleänvihreitä, alta kiiltäviä ja lyhytsuippuisia. Lehtitupet ovat umpinaisia, ja kasvin kieleke on lyhyt ja kalvomainen. Isosorsimo muistuttaa järviruokoa, mutta edellä mainitut piirteet auttavat erottamaan lajit toisistaan.

Torjunta

Isosorsimon torjunta on haastavaa, mutta sen leviämisen estäminen on ensiarvoisen tärkeää. Pienet kasvustot kannattaa poistaa heti käsin kitkemällä juurineen. Suurempien alueiden torjunta vaatii usein niittämistä, peittämistä tai ruoppausta, mutta nämä menetelmät ovat työläitä ja kustannuksiltaan korkeita.

Toimenpiteet ranta-asukkaille

Ranta-asukkaiden on suositeltavaa tarkkailla omia rantojaan isosorsimon varalta ja ryhtyä torjuntatoimiin heti, jos kasvia havaitaan. Varhainen puuttuminen estää laajempien kasvustojen muodostumisen ja vähentää torjunnan kustannuksia. Lisäksi on tärkeää lisätä tietoisuutta isosorsimon haitoista ja tunnistamisesta, jotta sen leviäminen saadaan hallintaan.

Isosorsimon tehokas torjunta vaatii yhteistyötä ja aktiivisia toimia niin yksityishenkilöiltä kuin yhteisöiltäkin, jotta Suomen vesistöjen monimuotoisuus ja virkistyskäyttö voidaan turvata tulevaisuudessa.

Lisätietoja:

YLE Tämä kasvi saattaa nielaista mökkirantasi, joten hankkiudu siitä heti eroon – näin tunnistat isosorsimon

LUVY Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Järviruoko, Piuru vai haitallinen isosorsimo?

TEE ILMOITUS HAVAINNOSTA: Vieraslajit.fi Isosorsimo

Toinen vieraslaji, jota kannattaa pitää silmällä: Hyytelösammaleläin

16.11.2024 oli Länsiväylässä uutinen Uimareiden ällötys hyytelösammaleläin kotiutui Lohjalle.  Hormajärvellä ei ilmeisesti vielä ole ollut havaintoja, mutta jos näet ”Vie kompostiin tai roskiin ja tee havainnosta ilmoitus”.

Miksi isosorsimo on ongelmallinen

Isosorsimo on haitallinen monella tavalla, erityisesti luontoon ja ihmisen toimiin vesistöjen äärellä.

🌿 1. Tukahduttaa alkuperäisen kasvillisuuden

• Isosorsimo leviää tiheinä ja laajoina kasvustoina.
• Vie elintilan ja valon muilta kasvilajeilta, jolloin paikallinen kasvillisuus kärsii tai katoaa.
• Heikentää luonnon monimuotoisuutta.

💧 2. Häiritsee veden virtausta

• Kasvustot voivat tukkia ojia, puroja ja muita vesiuomia.
• Tämä aiheuttaa tulvia, huonontaa veden laatua ja vaikeuttaa maankuivatusta.

🦆 3. Heikentää eläinten elinympäristöjä

• Linnuille, sammakoille ja muille kosteikkolajeille tärkeät avoimet rantavyöhykkeet häviävät.
• Isosorsimon muodostama tiheä kasvusto ei tarjoa sopivia pesimä- tai ruokailupaikkoja.

🚜 4. Vaikeuttaa viljelyä ja kunnossapitoa

• Valtaa helposti peltojen reunoja, ojia ja kosteita laidunalueita.
• On hankala torjua juurakon vuoksi – pienestäkin palasta voi kasvaa uusi yksilö.
• Vaatii jatkuvaa hoitoa, mikä lisää työkustannuksia maanomistajille ja kunnille.

🚫 5. Vieraslaji – leviää hallitsemattomasti

• Ei kuulu Suomen luontoon.
• Luonnolliset viholliset puuttuvat, joten se pääsee leviämään esteettä.
• Sen hallitsematon leviäminen uhkaa laajoja alueita.

Isosorsimo on hyvä esimerkki siitä, miten yksi voimakkaasti leviävä kasvi voi aiheuttaa paljon haittaa niin luonnolle kuin ihmisillekin.

Isosorsimon torjunta

Torjunta on vaikeaa, joten varhainen havaitseminen ja nopea toiminta on tärkeää. Isosorsimon poistaminen voi olla työlästä, mutta se on mahdollista – etenkin, jos aloitat ajoissa ja olet sitkeä.  

🔧 1. Mekaaninen poisto – Niitto ja kaivaminen

✂️ Toistuva niitto

• Aloita varhain keväällä, ennen kukintaa (yleensä touko-kesäkuussa).
• Toista niitto 2–3 kertaa kesässä – tämä heikentää kasvia vähitellen.
• Käytä: viikate, raivaussaha tai vesikasviniittokone vesirannoilla.
• Tärkeää: kerää niittosilppu pois, etteivät siemenet tai kasvinosat jää maatumaan ja jatkamaan leviämistä.

🪓 Juuren kaivaminen

• Tehokkain pienissä kasvustoissa.
• Kaiva koko juurakko ylös – myös syvemmät osat.
• Älä jätä juurenpaloja maahan, koska kasvi voi uusiutua niistä.
• Polta tai kompostoi jätteet huolellisesti (suljetussa kompostissa).

🧱 2. Peittäminen – Valon estäminen

• Levitä mustaa muovia tai muuta valoa läpäisemätöntä peitettä kasvuston päälle.
• Peite estää yhteyttämisen → kasvi nääntyy.
• Pidä peitto paikallaan vähintään yksi kasvukausi (mieluiten pidempään).
• Toimii erityisesti rannoilla ja pelloilla, joissa ei ole veden virtausta.

💧 3. Vedenpinnan säätely ja maiseman muokkaus

• Paranna veden virtausta ojissa ja uomissa → isosorsimo ei viihdy virtaavassa vedessä.
• Muokkaa rantoja jyrkemmiksi tai kivisiksi → kasvi ei saa kasvualustaa.
• Säännöllinen hoito pitää kasvuston kurissa.

🛡️ 4. Ennaltaehkäisy ja seuranta

• Älä kuljeta maa-aineksia tai kasveja alueelta, jossa isosorsimoa esiintyy.
• Tarkkaile uusia versoja keväällä – poista heti.
• Ilmoita uusista esiintymistä vieraslajit.fi-sivustolla.

Vinkki: Torjunta kannattaa suunnitella useammaksi vuodeksi – isosorsimo on sinnikäs. Yhdistä menetelmiä (esim. niitto + peittäminen), niin tulokset paranevat.

Historiaa

Isosorsimon (Glyceria maxima) historia Suomessa ja Euroopassa liittyy vahvasti ihmisen toimintaan – erityisesti vesirakentamiseen, viljelyyn ja puutarhakasvien liikutteluun.

🌍 Alkuperä ja leviäminen

• Alkuperäinen levinneisyysalue: Keski- ja Itä-Eurooppa.
• Kasvaa luonnostaan kosteikoilla, jokien varsilla ja soiden reunoilla.
• Tuotu/tunkeutunut Suomeen: 1800–1900-luvuilla.
  • Todennäköisesti osin viljelykasvina tai rehukasvina.
  • Mahdollisesti myös vesirakentamisen yhteydessä (ojitukset, vesistöjen perkaukset jne.).
• Sittemmin levinnyt luontoon, erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomeen, mutta nykyään tavataan lähes koko maassa.

🚨 Isosorsimo vieraslajina

• Aluksi sen ei ymmärretty olevan haitallinen – se saatettiin jopa istuttaa rantaniityille rehuksi.
• Vasta myöhemmin huomattiin, että se leviää aggressiivisesti ja syrjäyttää kotoperäisiä kosteikkokasveja.
• Nykyään isosorsimo luokitellaan Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi.
  • Vieraslajilainsäädäntö ei toistaiseksi kiellä sen hallussapitoa, mutta torjuntaa suositellaan.
  • EU-tasolla isosorsimo ei ole listattu haitallisten vieraslajien asetukseen, mutta Suomessa sen torjuntaan suhtaudutaan vakavasti.

📈 Nykytilanne Suomessa

• Esiintyy yleisesti:
  • Ojien ja purojen varsilla
  • Järvien ja jokien rannoilla
  • Pelloilla ja niityillä
• Kasvustot voivat olla monen hehtaarin kokoisia, jos niitä ei torjuta.
• Useilla alueilla kunnalliset ympäristötoimet ja maanviljelijät ovat ryhtyneet torjuntahankkeisiin.

🧠 Yhteenveto:

Isosorsimo on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen tuoma kasvi voi muuttua ongelmaksi. Alun perin neutraali tai hyödylliseksi koettu kasvi on nyt ekosysteemejä uhkaava tulokas, jota yritetään hallita eri keinoin.

Tämä artikkeli on kirjoitettu ChatGPT:n avulla.